Kuuntelin 90-vuotiasta, valkopartaista miestä nimeltään Kauko. Hänestä huokui jotain sellaista, mitä mikään kasvatus tai koulutus ei ollut saanut aikaan. Hänessä oli elämä ja se tuoksui rakkaudelta.
Kauko kertoi, että oli viettänyt vuosia koiransa kanssa erämaissa erakkona. Hän oli hankkinut yliopistokoulutuksen ja toimi jossakin vaiheessa myös opettajana. Perhekin tuli perustettua ja paljon muitakin asioita hän teki ja opiskeli, mutta elämän tyhjyys ja tarkoituksettomuus ajoi hänet siihen pisteeseen, että hän päätti lopettaa omakätisesti elämänsä.
Hän matkusti ystäväperheensä luokse elääkseen elämänsä viimeisen kuukauden tekemällä kaikkea mitä mieleen tuli ja mitä hän halusi tehdä vähäisillä varoillaan. Ystävät tarjosivat asuinhuoneen ja auton hänen käyttöönsä eivätkä tienneet Kaukon suunnitelmista mitään, vaan elivät omaa normaalia elämäänsä rakastamalla Kaukoa. Kertaakaan koko kuukauden aikana tämä perhe ei esittänyt yhtäkään kysymystä miehelle. He vain antoivat ja antoivat. Tuli kotimaisemiin lähdön aika ja Kauko totesi talon emännälle: ”Moona, olette olleet minulle todella hyviä koko kuukauden. Toivon, että olisi jokin tapa, jolla voisin kiittää teitä.” ”Mikset kiitä Jumalaa”, paukautti Moona hänelle. Siinä kaikki.
Sinä iltana maatessaan kotivuoteellaan Kauko puhui kasvottomaan ilmaan: ”Jumala, jos olet olemassa, haluan kiittää sinua tavasta, jolla nämä ihmiset ovat minua kohdelleet.” Ja silloin se tapahtui. Jumala tuli hänen elämäänsä. Hän sai kokea sellaista rauhaa, jota ei koskaan ollut kokenut. Samalla löytyi elämälle selittämätön tarkoitus. Käsittämätön rakkaus valtasi hänen sydämensä. Sinä iltana kohtaaminen Jumalan kanssa muutti hetkessä hänen elämänsä.
Hänestä tuli mies, joka elämänsä kahden viimeisen vuosikymmenen aikana kiersi ympäri maailmaa puhumassa ihmisille Jumalasta ja hänen valtakunnastaan kahden matkalaukun kanssa. Niissä oli hänen koko omaisuutensa. Hän oli onnellinen mies ja tiesi, mihin oli matkalla.
Kuuntelin hänen erikoista ja opettavaista elämäntarinaansa. Tuo kohtaaminen sai minutkin rukoilemaan: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki”.
Heikki Korppi,
Ylöjärven helluntaiseurakunnan pastori, ukki, kolumnisti ja esikoiskirjailija. Vapaa-ajalla hän harrastaa kaikenlaista liikuntaa ja valokuvausta.
