A. PROTESTANTTINEN
Se merkitsee viiden uskonpuhdistuksen periaatteen omaksumista.
1) Raamattu on Jumalan ilmoitus ja ainoa uskon-elämän ojennusnuora. Torjutaan väite, jonka mukaan myös perinnäissäännöt ovat osa uskonelämän ojennusnuoraa.
2) Seurakuntaelämässä ihmisten omiatuntoja ei voida sitoa sellaisiin oppeihin, joita ei ole Raamatussa.
3) Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain tekoja. Torjutaan käsitys, että vanhurskautta-miseen tarvitaan myös seremoniallisia eli ns. pyhiä toimituksia.
4) Seurakunnalla on vain yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä, Jeesus Kristus, joka yhdellä ainoalla uhrilla, omalla verellään, kerta kaikkiaan sovitti maailman. Uhria ei voi toistaa.
Katoliset opettavat, että kun vihityt papit Jumalan ja ihmisen välimiehinä toimittavat ehtoollisen sakramenttia, niin muuttaessaan leivän Kristuksen ruumiiksi he toistavat Jumalan lihaksitulemisen Kristuksessa ja että messussa sen vuoksi Kristus uhrataan yhä uudelleen syntien anteeksisaamiseksi. Tämä näkemys torjutaan. Samoin torjutaan ajatus, että Maria tai joku pyhimys olisi välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Jumalan lapsi rukoilee Isää vain Jeesuksen nimessä.
5) Seurakunta on “pyhien ja tosiuskovien yhteisö” (Augsb.VIII).
Jokainen seurakunnan jäsen on osa Kristuksen ruumista; hänen jalkansa, kätensä, äänensä jne. palvellakseen lähimmäisiään maailmassa. Siitä johtuu, että kaikki kastetut kristityt kuuluvat “kuninkaalliseen papistoon julistaakseen Jumalan tekoja” 1 Piet. 2:9.
Seurakunnassa ei ole kahta luokkaa: papisto ja maallikot. Protestantit uskovat, että kaikki kristityt ovat samassa suhteessa Jumalaan ja vastuussa lähimmäistensä hengellisestä ja ajallisesta hyvinvoinnista ja oikeutettuja välittämään syntisille Jumalan armoa. Jokainen on saanut kutsumuksen palvella Jumalaa ja lähimmäisiään, joten jokainen pyhitetyn kristityn työ – tapahtuipa se sitten kirkossa, pellolla tai tehtaassa – on yhtä arvokasta Jumalalle.
B. KARISMAATTINEN
Helluntaiherätyksessä uskotaan edellisen lisäksi Pyhän Hengen karismaattiseen läsnäoloon seurakunnassa ja sen yksityisissä jäsenissä.
Evankeliumi ei ole ainoastaan oppi, vaan myös Pyhän Hengen vaikuttama kokemus. “Ihminen ei ole vielä oikein kuullut evankeliumia, ennenkuin Kristuksen objektiivinen teko on tullut subjektiivisesti vastaanotetuksi ja meissä vahvistetuksi, kunnes sovitus saa synnyttää meidät uudesti, parantaa, puhdistaa, täyttää Hengellä ja panee odottamaan Hänen paluutaan ja tekemään sille valmistuksia” (J.M. Davies).
1) Kun Jumalan sanaa julistetaan Pyhässä Hengessä, niin Henki herättää syntisen ihmisen, niin että hän voi uskoessaan Jeesukseen vastaanottaa Jumalan valmistaman pelastuksen, jolloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan. Helluntaiherätyksessä torjutaan käsitys, että sylivauva saa kasteessa Pyhän Hengen, uudestisyntyy, saa synnit anteeksi ja vanhurskautetaan, niinkuin sanotaan katolisen ja luterilaisen kirkon yhteisessä julistuksessa vanhurskauttamisesta, siv.9,18,20,21.
2) Jeesus Kristus kastaa uskovan Pyhällä Hengellä niinkuin apostolien aikana.
3) Pyhä Henki jakaa uskoville seurakunnan rakentumiseksi armolahjoja, kuten viisauden ja tiedon sanoja, profetoimisen, kielilläpuhumisen, sairaiden parantamisen ym. lahjoja.
4) Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan sanan kautta uskovassa Hengen hedelmän kasvamista eli luonteen pyhittymistä.
C. TODISTAVA SEURAKUNTA
1) Seurakunta pyrkii toteuttamaan Jeesuksen lähetyskäskyä: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille!” Mark. 16:15. Tämä tehtävä alkaa omasta perhepiiristä ja ulottuu maailman ääriin asti.
2) Kristus lupasi seurakunnalleen Pyhän Hengen voiman, jotta se voisi todistaa Hänestä ja viedä evankeliumin kaikille luoduille.
D. Helluntaiseurakunnan tulisi olla rukoileva, yhteyttä rakentava ja rakastava seurakunta.
1) Seurakunta rukoilee Jeesuksen tavoin, että opetuslapset “yhtä olisivat”. Tämä yhteys on uudestisyntyneitten Jeesuksen seuraajien yhteyttä. Se ylittää yhteiskunnalliset, rodulliset, kielelliset, uskontokunnalliset ja muut inhimilliset rajat. Seurakunta pyrkii toteuttamaan Jeesuksen käskyä: “Rakastakaa toisianne, niinkuin minä olen rakastanut teitä, että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus” Joh. 13:34-35.
2) Koska seurakunta on vielä kaukana tavoitteestaan, se köyhänä rukoilee saadakseen elää Kristuksen läheisyydessä, Hänen armahtavien käsiensä alla, ja yhä uudelleen täyttyäkseen Pyhällä Hengellä.
(Kohta D.1. lisätty Maailman Ääret-lehdessä julkaistuun dokumenttiin.
Tekstin on kirjoittanut Kai Antturi).
