Tämä nykyinen pandemia-aika on koetellut maailmaa nyt jo noin vuoden verran. Yksi asia, joka on joutunut testiin on yhteistyö. Miten pystytään tekemään yhteistyötä, kun kaikki osapuolet eivät saakaan rahallista hyötyä? Pystytäänkö ajattelemaan myös toisten parasta vai kiilataanko oma etu edellä? Kansakuntien johtajat ahnehtivat rokotteita samalla tavalla kuin kansalaiset ahnehtivat vessapaperia ja kumpikin toiminta tulee todennäköisesti historian valossa näyttämään vähemmän viisaalta.
Toisten ihmisten paras on unohtunut monilta ja ihmisestä on paljastunut yhä enemmän ajattelutapa, jossa haavoittuvat ja heikot unohdetaan. Ajatellaan vain itseä ja omaa parasta. Monet ajattelevat, että ”minä en välitä koronasta, ei se minua tapa”. Entä se toinen ihminen, joka on sairas tai vanha? Raamattu kertoo, että aikojen lopulla ihmiset ovat juuri tällaisia ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja. Ihmiset ovat silloin itserakkaita ja rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä, pilkkaajia ja vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä ja jumalattomia. He ovat rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelijoita, hillittömiä ja raakoja, hyvän vihaajia, petollisia, yltiöpäisiä ja omahyväisiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa.” (2.Tim. 3:1-4)
Tällaisenakin aikana on tilausta toivolle. Toivolle siitä, että jossakin vaiheessa tästä pandemiasta päästään eroon. Toivolle siitä, että ihminen kääntyy Jumalan puoleen ymmärtäen oman itsekkyytensä ja pahuutensa. Nyt on sen aika, että käännymme Jumalan puoleen pyytämään Häneltä apua! ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet voidaan löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä. Jumalaton hylätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran luo, niin hän armahtaa, ja meidän Jumalamme luo, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra, sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:6-9)
Jani Rantanen
