MINNE MEIDÄN MATKAMME PÄÄTTYY

Ruotsissa syntyi kuuluisa kirjailija August Strindberg 1849. Hänen kirjojaan on paljon käännetty myös suomeksi. Hän kuoli 1912 Ruotsissa. Olen joskus jostain kirjoittanut päiväkirjaani vähän asioita hänen elämästään. Siitä nyt vähän kerron.
August Strindberg oli kyllä hyvä kirjailija, mutta hän pilkkasi Jumalaa ja kaikkea kristilliseen elämään kuuluvaa. Hän nauroi kaikille uskovaisille, eikä hyväksynyt heitä. Hän ei halunnut kuulla mitään raamattuun liittyvää. Useissa hänen kirjoissaan ja näytelmissään häpäistiin kristinuskoa. Hän sairastui 63 vuodenikäisenä vakavasti. Hän oli jo kuolinvuoteellaan, kun hän mietti tulevaisuuttaan ja sitä mihin hän joutuu kuoltuaan. Elämässä oli ollut kunniaa, loistoa ja rahaa. Hän mietti pitkään, mutta sitten hän hätääntyi ja ymmärsi että jotain on tehtävä. Hän oli kauhuissaan huutanut: Minä hukun synteihini, onko minulle mitään armoa?
Hän tunsi pari miestä, jotka olivat hänelle puhuneet Jeesuksesta, mutta hän oli heitä vaan pilkannut. Hän pyysi ystäväänsä hakemaan nämä miehet kotiinsa. Nyt sairas mies pyysi heitä lukemaan raamattua. Hän sai kuulla evankeliumin ja ymmärsi että hän on syntinen. Mutta raamatusta löytyi myös Jeesuksen rakkaus ja ristintyö, joka antaisi hänellekin mahdollisuuden. Siihen hän tarttui ja pyysi, että miehet rukoilisivat. Hän itse sanoi uskovansa, että ristin Jeesus on hänen ainoa toivonsa. Miehet tekivät pyynnön mukaan ja pian sen jälkeen lähti onnellinen, entinen syntinen mies Jeesuksen luokse.
1 Kor. 1: 18- 19 ” Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu, minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.” Ps.39: 5 ” Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!” Aamen!
Jumala siunatkoon ja varjelkoon teitä lukijani!
kirjoittaja Leena Luoma